Nyt on harjoittelu Attikon sairaalalla ohi ja seuraavaksi pääsemme tutustumaan kreikkalaiseen kotihoitoon. Harjoittelu meni kokonaisuudessaan nopeasti, vaikka päivät tuntuivatkin ajoittain pitkiltä. Kahtena viimeisenä viikkona pääsimme kertaamaan kädentaitojamme. Saimme kokeilla kanylointia ja verinäytteenottoa. Katetrointeja ei valitettavasti sattunut harjoittelun aikana montaa, mutta Hanna pääsi kerran harjoittelun lopulla katetroimaan. Kanyloinnissa ei käytetä turvaneuloja, mutta muutoin tämä tapahtuu lähes samoin kuin Suomessa. Kanyylit vaihdetaan ainoastaan silloin, kun ne tukkeutuvat ja useinhan ne ovatkin tukossa, sillä kanyyleita ei huuhdella lääkkeenantojen jälkeen. Kanyylipaikan etsiminen aloitetaan kyynertaipeesta, ja siirrytään tarvittaessa alemmas kohti kämmenselkää eli päinvastoin kuin Suomessa. Staasina toimii yleensä tehdaspuhdas hanska. Pistopaikan tarkkailu on lähes mahdotonta, sillä käytössä ei ole ikkunallisia kiinnityssiteitä vaan kanyylit ovat usein vuorattu tavallisella kiinnityssiteellä tai ihoteipillä.
Olemme jo pitkään halunneet päästä ottamaan verinäytteitä sairaalalla, sillä täällä käytetään siipineulaa, joka meille ei ole kovinkaan tuttu. Yksi aamu pyysimme suoraan lääkäriopiskelijalta, saisimmeko tulla hänen mukaansa ottamaan verikokeita, ja sehän kävi hänelle hyvin. Lääkäriopiskelija oli rauhallinen ja ohjasi meitä hyvin. Uutena asiana meille tuli näytteenotto lasisiin pulloihin, joihin toiseen otettiin aerobinen ja toiseen anaerobinen näyte. Sen tarkemmin näistä emme saaneet tietää. Ainakaan tällä kertaa putkien täyttöjärjestyksellä ei ollut merkitystä. Olemme tottuneet ottamaan verinäytteen aina ensisijaisesti kyynertaipeesta, mutta täällä se otetaan mistä vain suoni löydetään.
Vaikka suurin osa toimenpiteistä olivat ennalta tuttuja, saimme lisää varmuutta iv-lääkkeiden ja infuusioiden valmistamiseen sekä antoon. Harjoittelun aikana tuli monia tilanteita, jotka eivät oikein käyneet meille järkeen. Olimme kuitenkin asiallisia, vaikka kyselimmekin paljon perusteita tietyille toimintatavoille. On pitänyt oppia ymmärtämään erilaista hoitokulttuuria, sillä emme voi vaikuttaa kaikkiin epäkohtiin, joita tulee vastaan. Harjoittelu on antanut näkökulmaa hoitotyöhön sekä omaan osaamiseen ja arvostusta suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan. Ilmapiiri osastolla oli hyvä ja jokainen otti meidät hyvin vastaan. Myös potilaat suhtautuivat meihin hyvin, vaikka emme juurikaan osanneet heidän kanssaan kommunikoida muutoin kuin elekielellä. Innolla lähdemme seuraavan harjoittelupaikkaan, mutta työkavereita tulee kyllä ikävä.
 |
| Työlookki. Samaa maskia pidetään koko päivän säästösyistä. |
 |
Keskellä ohjaajamme Panayotis (paras tyyppi ikinä) ja
alhaalla yksi hoitajista Nikos (ei hullumpi hänkään) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti