Ensimmäinen harkkaviikko

Ensimmäinen harjoitteluviikko alkoi aikaisella herätyksellä. Matka asunnoltamme sairaalaan kestää noin tunnin, jos tietää minne on menossa. Me emme tienneet. Löysimme oikean metropysäkin, jossa meidän piti vaihtaa bussiin. Juuri pysäkille tullessamme huomasimme bussimme olevan lähdössä, joten juoksimme äkkiä kyytiin. Siinä aikamme bussin kyydissä odottelimme milloin saapuisimme sairaalalle, mutta todellisuus valkeni meille liian myöhään. Olimme lähes reitin päätepysäkillä, kunnes tajusimme, että olimme oikeassa bussissa, mutta menossa väärään suuntaan. Ei siinä auttanut muu kuin nauraa omalle typeryydelle ja soittaa sairaalaan, että tulemme hieman myöhässä (lue tunnin). 

Väärä päätepysäkki

Miten meni noin niinku omasta mielestä

Eli tunnin harhailun jälkeen päädyimme viimein sairaalalle. Ikäosaamisen harjoittelusta teemme ensimmäiset 5 viikkoa Attikon yliopistollisessa sairaalassa. Attikon on uusin Ateenan sairaaloista. Meidän osastomme on sisätautien osasto, sillä täällä Kreikassa ei ole erikseen geriatrisia osastoja. Osastolla on kaikenikäisiä, nuorista aikuisista vanhuksiin. Osasto on lähinnä tarkoitettu akuutteihin tapauksiin, jolloin potilaat kotiuvat noin viikon sisällä, mutta osastolla hoidetaan myös pitkäaikaispotilaita, kuten syöpää sairastavia. 

Osastolla on 12 huonetta ja niiden lisäksi potilaita otetaan petipaikoille käytävälle. Suurin osa huoneista on neljän hengen huoneita, mutta emme saaneet otettua kuvaa sellaisesta, koska huoneet olivat täynnä. Kahden hengen huoneita on osastolla kolme. Lisäksi osastolla on yksi pelkkien tiputuksien antoon tarkoitettu huone sekä yksi yhden hengen huone.

Hoitajille ja lääkäreille on osastolla pieni taukohuone, joka toimii ennemminkin tupakointitilana. Sairaalan pitäisi olla sisätiloiltaan savuton, mutta sääntöä kierretään ahkerasti. Olemme nauttineet eväämme lähinnä ulkona tai kanttiinissa, koska huoneessa leijuva tuhkakupin haju ei oikein houkuttele syömään. Huvittavaa on, että taukohuoneesta löytyy sekä tupakoinnin kieltävä merkki että tuhkakuppi. 

Osaston ns. keskuksena toimii lääke/kirjaamishuone. Sairaanhoitajat viettävät paljon aikaa huoneessa, sillä tiedot kirjoitetaan potilaskansioihin käsin. Lisäksi huoneessa säilytetään ja jaetaan lääkkeitä. Huoneesta ei kuitenkaan löydy minkäänlaista lääkkenjakorauhaa. Huonetta ei pidetä suljettuna, joten siellä vierailevat vuoronperään lääkärit, omaiset sekä potilaat. Potilaskansioita ei pidetä suljetuissa kaapeissa, vaan ne ovat kuvassa näkyvissä sinimustissa kärryissä. 

Orientaatioviikosta kertovassa tekstissä kerroimme laittomista sairaanhoitajista, jotka tarjoavat palveluitaan potilaille edullisemmin. He tuottavat paljon päänvaivaa sairaaloille ja rehellistä työtä tekeville hoitajille. Nyt pääsimme käytännössä huomaamaan miten huomaamattomasti he onnistuvat tuomaan mainoksiaan osastoille. Kun käännät selkäsi hetkeksi, ovat jo sängynpäädyt ja käsidesitelineet täynnä käyntikortteja. Tyypillinen käyntikortti sisältää kivan kuvan, menevän mainoslauseen, hinnan 12 tunnilta sekä puhelinnumeron. Käyntikortteja pyritään parhaan mukaan keräämään pois osaston tiloista, mutta kortteja ilmestyy päivittäin lisää.

Harjoittelua on nyt viikko takana ja tunnelmat ovat ristiriitaiset. Olemme innoissamme siitä, että pääsemme tutustumaan erilaiseen hoitokulttuuriin, mutta tottakai harjoittelun alkaessa tuli pieni shokki. Tiesimme, että täällä asiat ovat toisin kuin Suomessa, mutta silti monet seikat tulivat yllätyksenä. Tässä muutamia esiin tulleita asioita viime viikolta. 

- Sairaanhoitajat meidän osastollamme ottavat vain verensokerit ja lämmön sekä antavat lääkkeet potilaille. Olemme kokeneet toimettomuuden tunnetta, koska tekemistä meinaa riitää koko päivälle. Luulimme sairaanhoitajien vähäisen määrän takia osastolla olevan kiire, mutta emme ole Suomessa koskaan kokeneet näin rauhallisia aamuvuoroja sillä täällä omaiset huolehtivat potilaiden perushoidosta. Potilaista, joilla ei ole omaisia, huolehtii osaston ainoa hoitoapulainen.  Osaston 31 vuodepaikasta huolehtii joka vuorossa vain 2 hoitajaa. Aamuvuoroissa kuitenkin paikalliset viimeistä harjoitteluaan tekevät opiskelijat ovat suurena apuna ja toimivatkin itsenäisesti hoitaen osan vuoron töistä.

- Heikko aseptiikka monissa tilanteissa on aiheuttanut meissä ihmetystä. I.v. reittejä ei puhdisteta ennen lääkkeen antoa. Potilaiden pistoalueet desinfioidaan hankaamalla kohtaa samalla puhdistuslapulla useita kertoja. Kanyloidessa vielä puhdistuksen jälkeen saatetaan koskea pistokohtaan. Katetroinnin epäonnistuessa katetria ei vaihdeta, vaan samalla katetrilla yritetään kerta toisensa jälkeen uudelleen. Steriilit hanskat kädessä toimitaan samoin kuin tehdaspuhtailla hanskoilla, joten ne eivät pysy steriilinä pitkään. Useimmat hoitajat pitävät sormuksia ja monilla naispuolisilla hoitajilla on kynsilakkaa. Lääkkeet jaetaan paljain käsin puhdistamattomalla pöydällä ja ne puolitetaan käsin tai jopa saksilla.

- Ainoat haavanhoitovälineet meidän osastollamme ovat desinfektioaine (sama kuin käsidesi) ja harsotaitokset. Haavaa ei puhdisteta mekaanisesti ollenkaan.

- Verensokerinmittauksessa käytetään avoneulaa, sillä lansetteja ei ole. Pistokohtaa ei puhdisteta lainkaan ja näyte otetaan ensimmäisestä pisarasta. 

Hyvänä puolena aseptiikassa on kuitenkin se, että hanskat vaihdetaan potilaiden välillä ja käsidesiä käytetään reilusti. Osastolla vain muutamat osaavat englantia enemmän kuin pari sanaa, mutta kaikki ovat olleet erittäin mukavia meitä kohtaan. Olemme saaneet hyvin ohjausta, mutta välillä jotkin asiat jäävät epäselviksi, koska hoitajat eivät osaa selittää kaikkia asioita englanniksi. Koska työtehtävämme ovat rajalliset ja osastolla käy osan viikosta harjoittelemassa myös 3 paikallista opiskelijaa, ei tekemistä riitä kaikille. Olemmekin siksi ajatelleet kysyä mahdollisuutta tutustua myös toisiin osastoihin, jotta pääsisimme harjoittamaan taitojamme monipuolisemmin. Vaikka ensimmäinen viikko aiheuttikin ihmetystä, odotamme innolla mitä tulevat viikot tuovat tullessaan.