Retki Eginan saarelle

Ensimmäisen harkkaviikon päätteeksi lähdimme ESN:n järjestämälle päiväretkelle Eginan saarelle. Pireuksen satamassa täytyi olla jo klo 7:15, mutta lähtö oli vasta tunnin päästä siitä. Kreikkalaisen tavan mukaan retkille varataan aina noin tunnin odotteluaika, jotta matti myöhäisetkään eivät jäisi kyydistä. Unihiekat karisivat silmistä hyvin noin 1,5 tuntia kestäneellä lauttamatkalla ja tullessamme perille olimme jo reippaina lähdössä kiertelemään saarta. Päivä oli täydellinen retkelle; aurinko paistoi ja lämmintä oli lähemmäs 30 astetta. Saaren pääkaupunki on Eginan kaupunki, joka oli myös päätepysäkkimme. Saari on noin 87 neliökilometrin kokoinen ja sen halkaisija lännestä itään on vain 15 kilometriä. Asukkaita saarella on noin 13 000. Saari on kuuluisa Afaian temppelistä sekä pistaasipähkinöistä, joiden sanotaan olevan Kreikan parhaimpia. Katukuvassa näkyikin useita pistaasipähkinöitä ja erilaisia niistä tehtyjä herkkuja myyviä kojuja.

Kaupungissa on mahdollisuus lähteä myös hevoskärryajelulle

Ensimmäisenä suuntasimme Afaian temppelille, joka on yksi Kreikan parhaiten säilyneistä temppeleistä. Temppeli on omistettu jumalatar Afaialle, jonka ajateltiin olevan hedelmällisyyden jumalatar. Temppeli sijaitsee Agia Marinan kaupungin yläpuolella eli vastakkaisella puolella saarta. Matka taittui kuitenkin nopeasti bussilla ja samalla pääsi näkemään lähes koko saaren. Temppelille mukaamme lähtivät kaksi vaihtariopiskelijaa Turusta ja kaksi Dublinista.

Osa hoitotyön erasmus-ryhmästä. Kuvasta puuttuvat vielä kaksi
suomalaista opiskelijaa ja yksi tsekkiläinen opiskelija

Paluumatkalla pysähdyimme Agios Nektarioksen kirkolla. Kirkko on pieni ortodoksinen kirkko, jossa monet kreikkalaiset käyvät rukoilemassa ja pyytämässä siunausta. Kirkko oli sisältä koristeellinen ja seinillä oli useita ikoneita. Kirkossa on kohteliasta peittää olkapäänsä ja polvensa. Kirkon ovilta löytyikin kasoittain kietaisuhameita, jollaisen Hannakin pääsi pukemaan päälleen. 

Takaisin Eginaan tultuamme kävimme syömässä ja kiertelemässä pitkin kaupunkia. Pettymykseksemme kaupat olivat kiinni ja eikä kaduillakaan näkynyt paljon elämää. Päätimme lähteä kävelemään kohti rantaa ja matkalla vielä pysähdyimme Apollon temppelillä. Ylhäältä temppeliltä avautui näkymä hiljaiselle rannalle, jonne päätimmekin suunnata seuraavaksi. Vesi oli ihanan kirkasta ja meri oli tyyni. Kaukana näkyvät purjeveneet ja ilta-aurinko loivat rentouttavan tunnelman. Kunnes Mirka otti osumaa meduusasta. Siitä selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä, sillä oireet helpottivat nopeasti ja muistona on enää punaiset jäljet. 

Illan tullessa oli aika lähteä lautalla takaisin kohti Pireusta. Matkalla saimme nauttia tunnelmallisesta auringonlaskusta ja lähempänä satamaa saatoimmekin jo ihastella kaupunkin valoja. Päivä oli pitkä, mutta antoi voimia tulevaan viikkoon ja arjen aherrukseen.