Kuukausi vaihtoa takana

Kolmas harkkaviikko alkoi flunssaisissa tunnelmissa Hannan jäädessä kotiin sairastamaan. Mirka otti päivän hommaksi tutustua elvytyskärryn sisältöön. Kärrystä löytyi samat välineet ja lääkkeet mitä Suomessakin kärryistä yleensä löytyy. Samalla Mirka kävi läpi ja vaihtoi vanhentuneet lääkkeet kärrystä. Kärry sijaitsee osaston aulassa, josta se on nopea kuljettaa kaikkiin huoneisiin. Muutoin päivä meni tutuissa tunnelmissa. Tiistaina Hannakin oli jo työkuntoinen (omasta mielestään ainakin). Iloisena yllätyksenä sairaala antoi Hannalle lahjaksi uudet työvaatteet kadonneiden tilalle. Nyt on upouudet, sairaalan logolla varustetut vermeet. Viikko kului tehdessä tuttuja töitä ja lisäksi pääsimme jakamaan lääkkeitä. Tablettimuotoiset lääkkeet löytyvät lukottomasta lääkekaapista, jonne ne on järjestelty aakkosjärjestyksessä. Sairaanhoitaja kirjoittaa annettavat lääkkeet lääkekirjekuoreen, jonka mukaan lääkkeet jakaa milloin kukakin. Lääkkeen jakamista vaikeuttikin välillä epäselvästi kirjoitettu lääkkeen nimi. Lääkkeiden kauppanimet olivat suurimmaksi osaksi erilaiset kuin Suomessa, joten piti muistella vaikuttavia aineita, jotta tiesi mihin vaivaan lääke on menossa. Lääkeampullit ja -lagenulat säilytetään eri kaapeissa, joissa ne on eroteltu pakkauksistaan laatikoihin. Lääkkeiden toimituspäivinä meillä onkin tärkeä tehtävä, kun saamme purkaa lääkepakkauksia. Perjantaina meillä oli taas opiskelupäivä, jolloin lähdimme viikonlopuksi Santorinille. Vaihtoa on nyt kuukausi takana, joten pieni irtiotto tuli tarpeeseen.

Lääkekirjekuoret kasataan kaarimaljaan, josta ne jaetaan kierron yhteydessä

Hanna työn touhussa uusissa työvaatteissaan

Santorinin matkamme alkoi lautan lähtiessä satamasta klo 7:25. Lauttamatka kesti 8 tuntia, joista ensimmäiset 4 olivat siedettäviä, kunnes iski pohjaton tylsyys. Onneksi saimme kuitenkin nauttia auringonpaisteesta lautan kannella. Opiskelijat saavat lipun puoleen hintaan eli 20 euroa/suunta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sinulla on esittää joko kreikkalainen opiskelijakortti tai ISIC:n opiskelijakortti (joita meillä ei tietenkään ollut). Menomatkan saimme puhuttua itsemme laivaan opiskelijahinnalla, mutta tulomatkalla jouduimme maksamaan täyden hinnan. Saavuimme Santorinille Thiran satamaan puoli neljän aikoihin, josta otimme paikallisen bussin kohti Firaa, jossa meillä oli hotellista huonevaraus. Paikalliset bussit ovat halpoja ja niillä on helppo matkustaa, joten ei välttämättä kannata ottaa kalliimpaa taksia tai minibussikyyditystä. Heitimme pikaisesti tavarat hotellille ja lähdimme tutustumaan Santorinin pääkaupunkiin. Kaupunki sijaitsee saaren länsirannikolla, korkealla vedenpinnan yläpuolella. Kaupungissa on monia kapeita kujia, jotka ovat täynnä erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Useat ravintolat sijaitsevat aivan jyrkänteen reunalla ja niistä avautuu upea näkymä merelle. Vietimme illan kierrellen kaupunkia ja tehden ostoksia. Auringon laskiessa kävimme nauttimassa näkymistä ja kreikkalaisesta ruuasta näköalaravintolassa. Ennen hotellille paluuta kävimme yksillä drinkeillä. Matkalla hotellille näimme vielä ilotulituksen. Uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen.

Lauantaina halusimme ottaa kaiken irti ainoasta kokonaisesta päivästämme Santorinilla, joten lähdimme järjestetylle veneretkelle. Retki alkoi Firan vanhasta satamasta, joka on runsaat 200 metriä kaupunkia alempana. Satamaan pääsee kaapelihissillä tai portaita pitkin joko aasilla tai kävellen. Tässä vaiheessa päivää kävely tuntui vielä hyvältä idealta, joten päätimme laskeutua 587 porrasaskelta rauhassa kävellen. Vaikka matka onkin alamäkeä, kannattaa siihen varata 20-30 minuuttia. Totesimme myös, että käveleminen alamäkeen olikin yllättävän rankkaa. 

Ensimmäisenä vene suuntasi kohti tulivuorisaari Nea Kamenia. Siellä saimme reippailla lisää oppaan kuljettamana. Matka ylös saaren huipulle kesti puoli tuntia ja maasto on aika vaikeakulkuista. Opas piti meille huipulla lyhyen, mutta hauskan esitelmän saaren synnystä ja tulivuoren historiasta. Tulivuori on purkauksineen ollut aikoinaan erittäin tuhoisa. Viimeisin purkaus oli vuonna 1950, mutta se ei aiheuttanut suurta tuhoa. Tulivuorisaaren jälkeen lähdimme kohti Thirassian saarta. Matkalla pysähdyimme tulivuoren lämmittämällä kuumalla lähteellä, jossa sai halutessaan käydä uimassa. Nimestään huolimatta vesi oli melko viileää, mutta saimmepa ainakin virkistystä hellepäivään.

Ei niin kuuma lähde

Thirassian saarella oli vapaata aikaa käydä tutustumassa kaupunkiin ja syömässä. Ylös kaupunkiin veivät samanlaiset portaat kuin Firassakin, joten päätimme suosiolla jäädä alas rannalle syömään ja levähtämään hetkeksi. Söimme lounaan, jonka jälkeen istuimme ravintolan terassille nautiskelemaan jäätelöistä ja meren kuohunnasta.

Vene kiersi vielä Oian kautta ennen paluuta Firaan. Halukkaat saivat nousta kyydistä ja jäädä viettämään iltaa sinne. Ilta oli vielä nuori, joten päätimme lähteä katsomaan Oian kuuluisaa auringonlaskua. Myös Oian kylä sijaitsee huomattavasti korkeammalla kuin sen satama. Käveltyämme muutamat portaat päätimme turvautua aasikyytiin. Kyyti oli aika hurjaa aasien kulkiessa nopeasti ylös jyrkkää mäkeä, mutta onpahan tämäkin nyt koettu. Oiassa kiertelimme kujia ja ihastelimme kreikkalaista idylliä. Oia ja koko Santorini on kyllä tunnelmaltaan aivan omanlaatuisensa ja kokemisen arvoinen. Menimme katsomaan auringonlaskua näköalapaikalle, mutta niin meni moni muukin. Ihmisiä selfietikkuineen oli valtavasti, joten päätimme perääntyä ja katsella auringonlaskun hieman syrjemmältä. Palasimme näköalapaikalle katselemaan pimenevää kylää ihmisjoukon hälvennyttyä. Lähdimme hyvissä ajoin hotellille, sillä seuraavana aamuna lautta lähti jo klo 7:00 kohti Ateenaa. Olisimme mielellämme viettäneet Santorinilla useammankin päivän, mutta maanantaina oli taas palattava arkeen ja työn aherrukseen. 

Toinen harkkaviikko

Harjoittelu on alkanut kulkea omalla painollaan ja olemme päässeet kiinni osaston rutiineihin. Aamu alkaa ensimmäisellä kierrolla, jolloin toinen lähtee lääkekärryn matkaan ja toinen pienen kärryn matkaan. Kahdeltatoista on toinen samanlainen kierto, Vaihdamme joka toinen päivä paikkoja, jotta molemmat pääsevät tekemään monipuolisesti eri tehtäviä. Pienen kärryn hommiin kuuluu lämmön mittaaminen kaikilta ja verensokerin mittaaminen tarvittaessa. Toisella kierrolla lämpö mitataan uudestaan vain niiltä, joilla se oli ensimmäisellä kierrolla korkealla. Lisäksi pienen kärrin hommiin kuuluvat ihonalaisinjektiot (insuliini, klexane jne.) sekä inhalaatiolääkkeiden ja suun kautta nautittavien nestemäisten lääkkeiden anto. Ihonalaisinjektioiden pistopaikkoina ovat olkavarsi ja mahanahka. Suomessa olemme tottuneet yleensä antamaan s.c. injektiot mahanahkaan, mutta täällä saatetaan nopeavaikkutteinenkin insuliini pistää olkavarteen. Happipistokkeet toimii, jos toimii. Eikä maskeja puhdisteta/vaihdeta kovinkaan usein. Välillä tuntuu, että lääkkeenanto on yhtä tyhjän kanssa.

Lääkekärryn hommiin kuuluu suun kautta otettavien lääkkeiden jakaminen potilaille sekä suonensisäisten lääkkeiden ja infuusioiden anto. Lisäksi kärry sisältää kanylointivälineet. Osa lääkkeistä valmistetaan etukäteen ja osa valmistetaan vasta potilashuoneissa. Lääkkeiden valmistamisessa on käytössä vain yhdenlainen neula, joten suodatinneuloista ei ole tietoakaan. Useimmiten neulaa ei vaihdeta lääkkeen oton ja lääkkeen annon välissä. Läheskään kaikilla potilailla ei ole kolmitiehanoja, jolloin perusnesteen tippaletkussa on paikka neulalle, jonka kautta lääke annetaan/tiputetaan. Nestettä letkuttaessa ilmaa ei poisteta läheskään niin tarkasti kuin mitä olemme itse tottuneet. Eikä ruiskulla annettavia suonensisäisiä lääkkeitä välttämättä ilmata kunnolla, mutta ihonalaisinjektiot ilmataan sitäkin tarkemmin. Suun kautta otettavat lääkkeet jaetaan pieniin kirjekuoriin, joissa lukee potilaan sukunimi, sänkypaikka ja jaetut lääkkeet. Lääkkeiden ottamista ei valvota erikseen, vaan lääkkeet saatetaan vain jättää potilaiden yöpöydille odottamaan. 

Kolmas kärry on toimenpidekärry, mutta se on enimmäkseen lääkäreiden käytössä. Kärry sisältää steriilisti tehtäviin toimenpiteisiin tarkoitettuja välineitä kuten steriilejä hanskoja ja taitoksia, ompelulankaa, keittosuolaliuosta, neuloja yms. Olemme päässeet näkemään muutaman lääkärin suorittaman toimenpiteen kuten luuydinnäytteen oton sekä pleurodeesin, jossa keuhkopussiin ruiskutetaan talkkia keuhkodreenin kautta ilmarintaan liittyvän vuodon sulkemiseksi. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt näitä toimenpiteitä aikaisemmin.

Pääsimme myös opettelemaan kirjausta. Jokaisella potilaalla on oma kansio, jossa on joka päivälle oma sivunsa. Sivun etupuolelle kirjataan osaston numero, päivämäärä, potilaan nimi, vuodepaikka ja diagnoosi. Lomakkeeseen voidaan kirjata potilaalta mitatut vitaaliarvot, mutta me merkitsemme vain lämmön ja verensokerin. Lääkärit merkitsevät ottamansa vitaalit omiin henkilökohtaisiin papereihinsa. Lomakkeen takapuolelle kirjataan, jos potilaan tilassa on jotain erityistä mainittavaa. Lisäksi lomakkeen takaa löytyy lääkärin kirjoittamat määräykset potilaan hoidosta. 

Mirka on ottanut harrastuksekseen käyntikorttien keräilyn. Alla noin puolet yhden päivän saaliista. Saa nähdä montako näitä on kerättynä harjoittelun loppuun mennessä.

Harjoitteluun kuuluu myös koulun myöntämiä opiskelupäiviä, joita meille annettiin yhteensä 5. Opiskelupäivät saa sijoittaa itse haluamallaan tavalla, mutta viikossa voi pitää vain yhden opiskelupäivän. Otimme ensimmäisen opiskelupäivämme perjantaina. Aamun käytimme oppimispäiväkirjojen rustaamiseen ja illalla lähdimme kaupungille tuulettumaan. Ilta kului Syntagmalla shoppaillen ja nautiskellen (yllätys, yllätys) souvlakista. 

Päivän shoppailusaalis

Viikonlopun kunniaksi tehtiin lettuja

Lauantaina meidät oli kutsuttu kreikkalaisen kaverimme juhliin. Siellä tapasimme entuudestaan tuttuja erasmuslaisia sekä uusia tuttavuuksia. Täällä juhlitaan todellakin kokoo yö. Juhlat alkavat vasta puolen yön maissa ja päättyvät aamulla baarien sulkiessa ovensa. Kaverimme luolta jatkoimme Six dogs nimiseen baariin Monastirakille. Baarin sisäpihalla oli mukava istuskella iltaa ja tunnelmaa loivat puihin ripustetut valot. Istuskelimmekin ulkona lähes viiteen saakka, jolloin päätimme lähteä kotiin. Taksit ovat täällä suhteellisen halpoja. Reilun 5 kilometrin/20 minuutin matka maksoi noin 8 euroa. Juhlat olivat mukavat, mutta sunnuntai menikin nukkuessa univelkoja pois. Viikko meni nopeasti ja mukavasti. Ainoana huonona puolena oli Hannan työvaatteiden häviäminen lukitusta pukuhuoneesta. Onneksi Hanna sai osastolta lainaksi työvaatteet, vaikkakin 3 kokoa liian suuret. Piristystä viikkoon lisäsi ihanan kansainvälisyyskoordinaattorimme Skype-puhelu Suomesta.

Retki Eginan saarelle

Ensimmäisen harkkaviikon päätteeksi lähdimme ESN:n järjestämälle päiväretkelle Eginan saarelle. Pireuksen satamassa täytyi olla jo klo 7:15, mutta lähtö oli vasta tunnin päästä siitä. Kreikkalaisen tavan mukaan retkille varataan aina noin tunnin odotteluaika, jotta matti myöhäisetkään eivät jäisi kyydistä. Unihiekat karisivat silmistä hyvin noin 1,5 tuntia kestäneellä lauttamatkalla ja tullessamme perille olimme jo reippaina lähdössä kiertelemään saarta. Päivä oli täydellinen retkelle; aurinko paistoi ja lämmintä oli lähemmäs 30 astetta. Saaren pääkaupunki on Eginan kaupunki, joka oli myös päätepysäkkimme. Saari on noin 87 neliökilometrin kokoinen ja sen halkaisija lännestä itään on vain 15 kilometriä. Asukkaita saarella on noin 13 000. Saari on kuuluisa Afaian temppelistä sekä pistaasipähkinöistä, joiden sanotaan olevan Kreikan parhaimpia. Katukuvassa näkyikin useita pistaasipähkinöitä ja erilaisia niistä tehtyjä herkkuja myyviä kojuja.

Kaupungissa on mahdollisuus lähteä myös hevoskärryajelulle

Ensimmäisenä suuntasimme Afaian temppelille, joka on yksi Kreikan parhaiten säilyneistä temppeleistä. Temppeli on omistettu jumalatar Afaialle, jonka ajateltiin olevan hedelmällisyyden jumalatar. Temppeli sijaitsee Agia Marinan kaupungin yläpuolella eli vastakkaisella puolella saarta. Matka taittui kuitenkin nopeasti bussilla ja samalla pääsi näkemään lähes koko saaren. Temppelille mukaamme lähtivät kaksi vaihtariopiskelijaa Turusta ja kaksi Dublinista.

Osa hoitotyön erasmus-ryhmästä. Kuvasta puuttuvat vielä kaksi
suomalaista opiskelijaa ja yksi tsekkiläinen opiskelija

Paluumatkalla pysähdyimme Agios Nektarioksen kirkolla. Kirkko on pieni ortodoksinen kirkko, jossa monet kreikkalaiset käyvät rukoilemassa ja pyytämässä siunausta. Kirkko oli sisältä koristeellinen ja seinillä oli useita ikoneita. Kirkossa on kohteliasta peittää olkapäänsä ja polvensa. Kirkon ovilta löytyikin kasoittain kietaisuhameita, jollaisen Hannakin pääsi pukemaan päälleen. 

Takaisin Eginaan tultuamme kävimme syömässä ja kiertelemässä pitkin kaupunkia. Pettymykseksemme kaupat olivat kiinni ja eikä kaduillakaan näkynyt paljon elämää. Päätimme lähteä kävelemään kohti rantaa ja matkalla vielä pysähdyimme Apollon temppelillä. Ylhäältä temppeliltä avautui näkymä hiljaiselle rannalle, jonne päätimmekin suunnata seuraavaksi. Vesi oli ihanan kirkasta ja meri oli tyyni. Kaukana näkyvät purjeveneet ja ilta-aurinko loivat rentouttavan tunnelman. Kunnes Mirka otti osumaa meduusasta. Siitä selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä, sillä oireet helpottivat nopeasti ja muistona on enää punaiset jäljet. 

Illan tullessa oli aika lähteä lautalla takaisin kohti Pireusta. Matkalla saimme nauttia tunnelmallisesta auringonlaskusta ja lähempänä satamaa saatoimmekin jo ihastella kaupunkin valoja. Päivä oli pitkä, mutta antoi voimia tulevaan viikkoon ja arjen aherrukseen.