Ensimmäinen viikko lasten teholla

Vaihtoa on kaksi kuukautta takana ja ensimmäinen viikko Aglaia Kyriakoun lastensairaalalla on jo ohi. Sairaala sijaitsee alle 400 metrin päästä asunnoltamme, joten työmatkoihin ei juurikaan tarvitse varata aikaa. Teemme perhehoitotyön harjoittelun lasten teho-osastolla, jossa on paikat seitsemälle lapselle. Lapsien iät vaihtelevat vauvaikäisistä teini-ikäisiin. Osastolla työskentelee sairaanhoitajia, lääkäreitä sekä fysioterapeutteja. Sairaanhoitajia on yövuoroissa kaksi ja muutoin kolme. Lääkäreitä on aamuvuorossa useita ja iltavuorossakin vähintään yksi. Fysioterapeutit ovat paljon mukana potilaiden hoidossa. "Kuntoutuksen" lisäksi he muun muassa aktivoivat potilaiden hengityslihaksia taputtelemalla potilaita selkään ja painelemalla kylkilihaksia.  He myös osallistuvat hoidolliseen työhön esimerkiksi imemällä limaa ja pesemällä hampaita. Osastolla on fysioterapeutti myös iltavuorossa. Fysioterapeuttejen aktiivisuus potilaiden hoidossa on tuntunut ajoittain hassulta, sillä emme ole Suomessa tottuneet tällaiseen.  

Osaston tilat ovat hyvin pienet. Sängyt on aseteltu yhdelle seinämälle ja lisäksi osastolla on kaksi eristyshuonetta. Osaston etuosassa on työtila, josta on näkyvyys jokaiseen potilasvuoteeseen. Vaikka puhutaankin tehohoidosta, osastolla on rauhallinen ilmapiiri, eikä hoitajilla ole normaalisti kiire. Toisaalta ensimmäisellä viikolla potilaita oli osastolla yhtä aikaa maksimissaan neljä ja usein vähemmänkin. Lähinnä työ on perustarpeista huolehtimista, vitaalien tarkkailua ja muutoksiin reakointia sekä lääkkeiden antoa. Ensimmäisellä viikolla tutustuimme lähinnä tiloihin, työtapoihin ja henkilökuntaan. Pääsimme loppuviikosta jopa avustamaan lapsen aamupesuissa ja saimme valmistella infuusionesteen! Työilmapiiri osastolla on osoittautunut mukavaksi ja vähitellen olemme päässeet tutustumaan ohjaajiimme paremmin. Aseptiikka on osastolla huomattavasti parempaa kuin edellisissä harkkapaikoissamme, ainut epäkohta jonka olemme huomanneet on se, että tehdaspuhtaat lagenulat jätetään desinfioimatta. Toisinaan myös eristyshuoneisiin pukeutuminen on puutteellista ja esimerkiksi lääkärit saattavat käydä huoneissa ilman pukeutumista. Välillä vähäinen kommunikointi potilaiden kanssa on ihmetyttänyt meitä.  Hoitajista välittyy kuitenkin sellainen kuva, että he välittävät potilaistaan. Potilaiden hygieniasta pidetään hyvää huolta, pesut tehdään päivittäin. Toisinaan pesut tehdään turhankin perusteellisesti. Esimerkiksi yhtenä päivänä vuodepesujen yhteydessä hoitaja pesi, kampasi ja letitti hiukset kolaripotilaalta, jonka kohdalla ei tiedetty vielä 100% varmasti onko kaularangassa vauriota. Potilaan niskaa ei muutenkaan juuri tuettu kääntymisien aikana, mikä oli aika hurjaa katsottavaa. Muutoin hoitajien toiminta osastolla on ollut hyvin ammattitaitoista. 

Täälläkin ilma alkaa jo olemaan viileämpi, päivälämpötila on n. 15 astetta ja yöllä mennään jo alle kymmenessä. Varsinkin tuulisina päivinä ulos on enää turha lähteä ilman takkia. Meidän asuntomme on todella kylmä, pattereita on kyllä joka huoneessa, mutta yksikään ei toimi. Eristykset ovat Suomeen verrattuna surkeat, joten villasukat ovat jo tulleet tarpeeseen. Pelastuksena ovat myös ilmalämpöpumppu ja sähköpatteri, joita emme tosin ole juurikaan käyttäneet suuren sähkölaskun pelossa. 

Sunnuntaina sää oli normaalia lämpimämpi ja päätimmekin lähteä käymään Olympoksen Zeuksen temppelillä ja Panathinaiko-stadionilla. Zeuksen temppeliä on aloitettu rakentemaan vuonna 510 eaa, mutta useiden keskeytysten takia se on valmistunut vasta vuosina 129-131. Temppeli oli yksi antiikin suurimmista, se on ollut 96 metriä pitkä ja 40 metriä leveä, mutta nykyisin se on raunioina. Temppelin läheisyydessä sijaitsee samoihin aikoihin valmistunut Hadrianuksen kaari, joka oli kunnianosoitus keisari Hadrianukselle. Panathinaiko-stadion on maailman vanhimpia stadioneita ja se on rakennettu Ateenan antiikin aikaisen stadionin raunioiden paikalle nykyaikaisia olympialaisia varten. Stadionilla on paikkoja 60 000 hengelle ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia vielä nykyisinkin.  Portilla saimme molemmat nauhoitteet, joissa kerrottiin stadionin rakentamisesta ja historiasta. Nauhoitteiden avulla kiersimme Stadionin kokonaisuudessaan. Stadionilla oli huone, jonne oli kerätty vanhoja olympiasoihtuja, joukossa oli myös Helsingin olympiasoihtu vuodelta 1952. 
 

 

 

 

Tutustumista kotihoitoon

Viime viikko oli normaalia rennompi sillä meillä oli alkuviikko vapaata. Meille oli järjestetty loppuviikolle kolme päivää Punaisen Ristin kotihoidossa. Kotihoidossa työskentelee noin 8 tiimiä ja päivän aikana asiakaskäyntejä on noin 25-30. Kotihoidon palvelut ovat asiakkaille ilmaisia ja niitä tarjotaan pääasiallisesti vähävaraisille henkilöille sekä henkilöille, joilla ei ole omaisia huolehtimassa heistä. Kotihoito toimii maanantaista perjantaihin klo 8-15. Kotihoidon toimista sijaitsee Punaisen Ristin sairaalan yhteydessä ja iloksemme työmatka jäi alle kilometriin.

Kiertelimme koteja niin lääkärin kuin hoitajienkin kanssa. Lähimpiin koteihin kävelimme, mutta edempänä sijaitseviin mentiin autolla. Hoitajilla ja lääkäreillä on oma kuski, joka kuljettaa heidät koteihin ja takaisin. Yleisimmät kotikäyntien syyt olivat katetrien vaihdot, haavanhoidot, injektioiden pistot ja nenämahaletkujen vaihdot. Kotihoito tarjoaa myös perushoidollisia palveluja, mutta näitä ei meidän aikaan tullut. Omaiset ovat kotonakin tärkeässä roolissa hoitaen asiakkaita ja he myös kustantavat esimerkiksi haavanhoitotarvikkeet. Asunnot olivat useimmiten aika pieniä siihen nähden, että saman katon alla saattoi asua kolmekin sukupolvea. Positiivinen yllätys oli se, että aseptiikka oli suhteellisen hyvää, vaikka työskenneltiin kotiolosuhteissa. Katetrinkin laitto onnistui hoitajilta steriilisti ja Mirkakin pääsi ensimmäistä kertaa ikinä katetroimaan. Hyvin meni! Haavanhoitotarvikkeet olivat monipuolisemmat kuin aiemassa harjoittelupaikassamme, mutta vieläkin haavan puhdistus jäi vain alueen desinfiointiin eikä katetta poistettu mekaanisesti. Oli mukava nähdä kreikkalaisia kotioloja ja tutustua myös kotihoidon puoleen pelkän sairaalan lisäksi. Kolmessa päivässä ei kuitenkaan kerinnyt näkemään kuin pienen osan tästä kokonaisuudesta. 

Mirkalla oli poikaystävä vierailulla viime viikon ajan. He käyttivät alkuviikon vapaat käymällä Mykonoksella, Hannan keskittyessä opinnäytetyön kirjoittamiseen. Mykonos oli tähän aikaan vuodesta hiljainen sillä turistikausi oli jo loppunut. Reissu oli kuitenkin rentouttuva ja mukavaa vaihtelua Ateenan hälinään. Viikonloppuna lähdimme viettämään iltaa Erasmus-kavereiden kanssa. Oli mukava taas nähdä tuttuja pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sunnuntaina Mirkan poikaystävän oli aika palata takaisin Suomeen ja me rupesimme valmistautumaan uuteen viikkoon ja harkkapaikkaan lasten teho-osastolla. 

Viimeiset harkkaviikot Attikon sairaalalla

Nyt on harjoittelu Attikon sairaalalla ohi ja seuraavaksi pääsemme tutustumaan kreikkalaiseen kotihoitoon. Harjoittelu meni kokonaisuudessaan nopeasti, vaikka päivät tuntuivatkin ajoittain pitkiltä. Kahtena viimeisenä viikkona pääsimme kertaamaan kädentaitojamme. Saimme kokeilla kanylointia ja verinäytteenottoa. Katetrointeja ei valitettavasti sattunut harjoittelun aikana montaa, mutta Hanna pääsi kerran harjoittelun lopulla katetroimaan. Kanyloinnissa ei käytetä turvaneuloja, mutta muutoin tämä tapahtuu lähes samoin kuin Suomessa. Kanyylit vaihdetaan ainoastaan silloin, kun ne tukkeutuvat ja useinhan ne ovatkin tukossa, sillä kanyyleita ei huuhdella lääkkeenantojen jälkeen. Kanyylipaikan etsiminen aloitetaan kyynertaipeesta, ja siirrytään tarvittaessa alemmas kohti kämmenselkää eli päinvastoin kuin Suomessa. Staasina toimii yleensä tehdaspuhdas hanska. Pistopaikan tarkkailu on lähes mahdotonta, sillä käytössä ei ole ikkunallisia kiinnityssiteitä vaan kanyylit ovat usein vuorattu tavallisella kiinnityssiteellä tai ihoteipillä.  

 

Olemme jo pitkään halunneet päästä ottamaan verinäytteitä sairaalalla, sillä täällä käytetään siipineulaa, joka meille ei ole kovinkaan tuttu. Yksi aamu pyysimme suoraan lääkäriopiskelijalta, saisimmeko tulla hänen mukaansa ottamaan verikokeita, ja sehän kävi hänelle hyvin. Lääkäriopiskelija oli rauhallinen ja ohjasi meitä hyvin. Uutena asiana meille tuli näytteenotto lasisiin pulloihin, joihin toiseen otettiin aerobinen ja toiseen anaerobinen näyte. Sen tarkemmin näistä emme saaneet tietää. Ainakaan tällä kertaa putkien täyttöjärjestyksellä ei ollut merkitystä.  Olemme tottuneet ottamaan verinäytteen aina ensisijaisesti kyynertaipeesta, mutta täällä se otetaan mistä vain suoni löydetään.

Vaikka suurin osa toimenpiteistä olivat ennalta tuttuja, saimme lisää varmuutta iv-lääkkeiden ja infuusioiden valmistamiseen sekä antoon. Harjoittelun aikana tuli monia tilanteita, jotka eivät oikein käyneet meille järkeen. Olimme kuitenkin asiallisia, vaikka kyselimmekin paljon perusteita tietyille toimintatavoille. On pitänyt oppia ymmärtämään erilaista hoitokulttuuria, sillä emme voi vaikuttaa kaikkiin epäkohtiin, joita tulee vastaan. Harjoittelu on antanut näkökulmaa hoitotyöhön sekä omaan osaamiseen ja arvostusta suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan. Ilmapiiri osastolla oli hyvä ja jokainen otti meidät hyvin vastaan. Myös potilaat suhtautuivat meihin hyvin, vaikka emme juurikaan osanneet heidän kanssaan kommunikoida muutoin kuin elekielellä. Innolla lähdemme seuraavan harjoittelupaikkaan, mutta työkavereita tulee kyllä ikävä. 

Työlookki. Samaa maskia pidetään koko päivän säästösyistä.

Keskellä ohjaajamme Panayotis (paras tyyppi ikinä) ja
 alhaalla yksi hoitajista Nikos (ei hullumpi hänkään)

Vaihteeksi retki pohjoisempaan Kreikkaan

Perjantaina lähdimme klo 8 ESN:n järjestämälle viikonloppuretkelle Volokseen, Pilioon ja Meteoraan. Retkelle lähtijöitä oli yhteensä kaksi linja-autollista ja yksi minibussillinen eli matkalla oli hyvä mahdollisuus tutustua opiskelijoihin muista maista. Saavuimme iltapäivällä  hotellille, joka ei ollut kovin kummoinen. Majoituimme kahteen eri hotelliin, jossa tietysti toisessa oli sauna. Emme valitettavasti päässeet käyttämään sitä, mutta saunan metsästys jatkuu Ateenassa. Varsinkin nyt sään alkaessa viiletä sauna tekisi hyvää. Hotelli sijaitsi 15 kilometrin päässä Voloksen kaupungista ja meille oli järjestetty bussikuljetus koko viikonlopun ajalle. Sisäänkirjautumisen jälkeen lähdimmekin bussilla Volokseen tutustumaan kaupunkiin ja vierailemaan museossa. Keli oli kylmä ja harmaa, joten emme sen kummemmin päässeet nauttimaan Voloksen nähtävyyksistä. Vietimme Voloksessa muutaman tunnin, jonka jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan illan juhlia varten. Aloittelimme iltaa hotellilla virittäytyen Halloween tunnelmaan, jonka jälkeen lähdimme taas Volokseen ryhmän kanssa jatkamaan iltaa paikalliseen yökerhoon. Paikka oli viihtyisä ja ilta menikin tanssilattialla hyvän musiikin tahdissa. Palasimme hotellille kolmen maissa, joten yöunet jäivät varsin lyhyiksi.

Happy Halloween!

Lauantaina heräsimme reippaina valmistautumaan retkelle Pilioon. Ensimmäisenä pysähdyimme vuorella sijaitsevassa Makrinitsan kylässä, jossa saimme kierrellä vapaasti mielemme mukaan. Makrinitsa oli upea vanhoine kivitaloineen ja siellä vallitsi sadunomainen tunnelma.  Se oli mukava pieni kylä, josta oli huikeat näkymät alas Voloksen kaupunkiin. Vuonna 2011 kylässä on asunut alle 700 asukasta. Meille oli järjestetty ruokailu ravintolassa ylempänä vuorella. Valitettavasti maisemat jäivät näkemättä, sillä olimme niin korkealla, että jouduimme pilven sisälle. Ravintolassa meille oli tarjolla 3 ruokalajin menu kreikkalaisia perinneruokia. Ruoka kustansi jokaiselle 10 euroa. Ruokailun jälkeen olisi ollut mahdollisuus käydä itsenäisesti tutustumassa ympäristöön, mutta näkyvyyden ollessa noin 2 metriä päätimme jäädä ravintolan lämpöön odottamaan lähtöä. 

Piliossa käynnin jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa levähtää hotellilla, jonka jälkeen meille oli varattu ruokailu Voloksessa sijaitsevassa tavernassa. Tarjolla oli mereneläviä yhteensä 10 eri ruokalajia, sekä paikallista alkoholijuomaa tsipuroa. Ruuat olivat herkullisia ja pääsimme ensimmäistä kertaa maistelemaan jättikatkarapuja, simpukoita ja kalmaria. Tsipuroa oli kaikille tarjolla 3 pientä pulloa, mutta tämän 40 prosenttisen juoman maistelu jäi pariin kulaukseen. Ruuat tulivat yhdellä lautasella ja annokset jaettiin aina neljän henkilön kesken. Ruokailun hinta oli 15 euroa henkilöltä. Myöhäisen illallisen jälkeen palasimme hotellille puolen yön jälkeen. Kellon siirron ansioista saimme yhden lisätunnin aikaa nukkua ja se tuli kyllä tarpeeseen.

Sunnuntaina oli aika palata takaisin Ateenaan. Sitä ennen kuitenkin kävimme vielä Meteoran luontoalueella. Meteora on kuuluisa kalliomuodostelmistaan, jotka ovat muodostuneet maan liikkeiden ja eroosion seurauksena noin 60 miljoonaa vuotta sitten. Meteora on Unescon maailmanperintökohde ja siellä sijaitsee useita ortodoksisia luostareita, joista kuusi on vielä toiminnassa. Luostarit ovat rakennettu korkeiden kalliopylväiden päälle 1300-1500-luvuilla. Vierailimme Suuren Metéoron luostarissa, joka on alueen luostareista suurin, vanhin ja sijaitsee pohjoisosan luostareista korkeimmalla. Luostariin kiivettiin portaita pitkin ja sisään mentäessä naisten tuli pukea hame housujen päälle. Luostarissa sai vierailla sisäpihalla, näköalapaikalla, kirkossa sekä vanhassa keittiössä ja kellarissa. Lisäksi luostarissa oli näytteillä vanhoja kirjoituksia, ikoneita, maalauksia pyhimyksistä yms. Luostarissa pystyi nähdä myös sakastin, jossa säilytetään edesmenneiden asukkaiden jäännöksiä. Vierailimme myös luostarin myymälässä, jossa myytiin luostarissa valmistettua oliiviöljyä, saippuoita, viiniä yms. Luostarissa vierailun jälkeen menimme ulos ihastelemaan maisemia. Näkymät olivat henkeä salpaavia ja niitä katsellessa voi vain ihmetellä luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä. 

Meteorassa kävimme vielä syömässä lounaan, joka sisälsi 6 eri ruokalajia. Ruoka maksoi 12 euroa/henkilö ja se sisälsi myös rajattomasti joko viiniä, olutta tai kokista. Ruoka oli parasta, mitä olemme täällä tähän mennessä syöneet. Sitten olikin aika pitkän ja piinalllisen paluumatkan. Olimme kotona vasta puoli kahdeltatoista ja virkeinä menimmekin seuraavana aamuna sairaalalle töihin. Viikonloppu oli suurimmaksi osaksi harmaa ja kylmä, mutta emme antaneet sään lannistaa, vaan reissu oli kokonaisuudessaan mahtava. Tutustuimme moniin uusiin ihmisiin eri maista ja löysimme myös kaksi suomalaista opiskelijaa. Oli mukava päästä keskustelemaan suomeksi ja jakamaan kokemuksia Kreikasta.